Sitten kun nimistä päivää ei almanakassa ole.tekemistä ei koskaan tule siirtää päivään sitten kun, tai se saattaa jäädä toteuttamatta.
Tiedän kuitenkin, kun koittaa päivä sitten kun.
Silloin kohtaan hänet, jota olen kaivannut elämäni ajan. Enkä tarkoita mitään jumalia, vaan eröstä tiettyä, jonka elämä luoltani vei.
Siihen saakka vain osotan, ja kuinka käytän odotusajan? Hyvin käytän, toteutan asioita, jotka olisi pitänyt toteuttaa jo aiemmin.
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Tule.vaisuus
En enää mieti mitään, vaan toteutan sen mikä sisäinen joku sanoo.
Jos minun pitää etsiä loppusijoituspaikka, niin Valamo tai Shaolin luostari Englannissa. ihan sama, onko luostari Ortodoksinen vai Shaolin, kumpikaan ei ole se oikea, jos ei väärinkään.
Sitä ennen on jotain tehtävää.
Kaikki nuoruuden unelmat tuli jo vuosia sitten toteen, joten on luotava uusia toiveita, toteutuivatpa ne tai ei.
Tuonnemmaksi ei kaikkea voi eikä pidä siirtää, joten:
Hanki baretti. On jo, vihreä on ja ansaittu kokardikin on paikoillaan.
Hanki oma maa, jossa voi olla. On hankittu.
Hanki Norjankielen kurssi, sillä ihmisen on toteutettava sitä mistä unelmoi. Kurssi on tilattu. Kun laitan silmät kiinni nukkumaan mennessä, silmiin tulee kuva vuonosta ja besiputouksista. Ilman Norskea ihminen ei pärjää niorgessa, paitsi ehkä avuttoman englanninkielen avulla, mutta sillä ei vitsejä viljellä. Tosin hauskaa oli, kun kävin rekalla ruotsissa. Ruottalainen mies tuli kertomaan Suomalaisvitsejä, tietämättä että olen finski. Kertoi, jotta Suomalainen käy kusella, hänen mersunsa käy bensalla, ja nauroi vedet silmissä. Sitten kysäisi miksi olin suomessa... Tuumasin: jag bor i Finland, jar är finne. Ukkeli häipyi puna poskillaan taka vasempaan, mutta minua nauratti. osaan nauraa itselleni, mutta myös osaan nauraa muutenkin vaan. Luuli kai minua sveduksi, hiusteni vuoksi, mutta erehtyminen on inhimillistä-h.
Juu. Norjankielikurssi on jo tilattu, jostain syystä veri vetää Pohjois-norjaan, on vetänyt jo vuosia, josta aikanaan kirjoitin MSN space:eenkin. Olin kuvitellut meneväni Brasiliaan, sitten kun koiria ei enää olisi ja hoitovelvollisuus on täytetty. kittia kanssa. Kesä 2006 oli niin kuuma, että en takuulla mene Brasiliaan eläkepäiviä viettämään, viihdyn viileämmässä! lappi olisi OK, mutta siellä ei ole merta kuin Kemissä, eikä Kemi ole Lappi.
Opettelen sitten Norjankielen, jotta saatan saavuttaa sen mikä sielussa tuntuu oikealle, asua merenrannalla ja nähdä vuonon, kun silmät avaan. Oikeastaan ei paha, sillä Stavanger Vikings on jo vanhastaan tuttu joukkue jalkapallossa. ja Stavanger ei ole liian etelässä. Ans kattoo. Yhtä hyvin tietenkin voisin mennä Afrikkaan, tai Viroon, sillä jokaiselta keitä olen afrikassa oleita tavannut, ovat puhuneet kaipaavansa sine takaisin. Eräskin Suomalainen oli asunut vuoden Keniassa ja kertoi että on pakko päästä takaisin! Noita on monia muitakin, kymmenisen tavattua henkilöä, jotka aina tavatessa jaksavat kehua Afrikkaa. Ei se mikään mahdottomuus minullekaan. Viro taasen on ihan OK. Niin paljon etelänaapurin väkeä tunnen jo vuosien ajalta, ettei edes hotelliin saa mennä, vaan pitää tulla vieraaksi silloin kun maassa käy.
Jokaisen olis hyvä opetella muistamaan, mistä lapsena haaveili, sitä unelmaa kohti tulisi pyrkiä kulkea, vain se tie vie siihen johon todella pysrki. Muistan kun Upi sanoi, haluaa muusikoksi! taisi olla 7 vuotias. En yleensäkään puhu enkä kirjoita perheen asioista, paitsi omistani, mutta tuon uskallan Upista kaikkien kuullen livauttaa. Kundi halusi muusikoksi, ja millä tiellä on, sen moni tietää, ihan oikealla tiellä!
Minusta ei tulisi muusikkoa, ei sitten tekemälläkään, vaikka joskus kuulee että rokkarilta näytän. Mutta silmissäin on kuva vuonosta, jonka rannalla on turvekammi, kota ja puinen vene. Siinä kuvassa ei näy lapsia eikä naista, mutta muutama koira, meri ja se vene. Sitä kohti minä kuljen, toivottavasti en koskaan sitä tavoita, sillä taas joutuisi tekemään uudet haaveet tai sitten lopulta joutuu sinne luostariin!!!!!
Jos minun pitää etsiä loppusijoituspaikka, niin Valamo tai Shaolin luostari Englannissa. ihan sama, onko luostari Ortodoksinen vai Shaolin, kumpikaan ei ole se oikea, jos ei väärinkään.
Sitä ennen on jotain tehtävää.
Kaikki nuoruuden unelmat tuli jo vuosia sitten toteen, joten on luotava uusia toiveita, toteutuivatpa ne tai ei.
Tuonnemmaksi ei kaikkea voi eikä pidä siirtää, joten:
Hanki baretti. On jo, vihreä on ja ansaittu kokardikin on paikoillaan.
Hanki oma maa, jossa voi olla. On hankittu.
Hanki Norjankielen kurssi, sillä ihmisen on toteutettava sitä mistä unelmoi. Kurssi on tilattu. Kun laitan silmät kiinni nukkumaan mennessä, silmiin tulee kuva vuonosta ja besiputouksista. Ilman Norskea ihminen ei pärjää niorgessa, paitsi ehkä avuttoman englanninkielen avulla, mutta sillä ei vitsejä viljellä. Tosin hauskaa oli, kun kävin rekalla ruotsissa. Ruottalainen mies tuli kertomaan Suomalaisvitsejä, tietämättä että olen finski. Kertoi, jotta Suomalainen käy kusella, hänen mersunsa käy bensalla, ja nauroi vedet silmissä. Sitten kysäisi miksi olin suomessa... Tuumasin: jag bor i Finland, jar är finne. Ukkeli häipyi puna poskillaan taka vasempaan, mutta minua nauratti. osaan nauraa itselleni, mutta myös osaan nauraa muutenkin vaan. Luuli kai minua sveduksi, hiusteni vuoksi, mutta erehtyminen on inhimillistä-h.
Juu. Norjankielikurssi on jo tilattu, jostain syystä veri vetää Pohjois-norjaan, on vetänyt jo vuosia, josta aikanaan kirjoitin MSN space:eenkin. Olin kuvitellut meneväni Brasiliaan, sitten kun koiria ei enää olisi ja hoitovelvollisuus on täytetty. kittia kanssa. Kesä 2006 oli niin kuuma, että en takuulla mene Brasiliaan eläkepäiviä viettämään, viihdyn viileämmässä! lappi olisi OK, mutta siellä ei ole merta kuin Kemissä, eikä Kemi ole Lappi.
Opettelen sitten Norjankielen, jotta saatan saavuttaa sen mikä sielussa tuntuu oikealle, asua merenrannalla ja nähdä vuonon, kun silmät avaan. Oikeastaan ei paha, sillä Stavanger Vikings on jo vanhastaan tuttu joukkue jalkapallossa. ja Stavanger ei ole liian etelässä. Ans kattoo. Yhtä hyvin tietenkin voisin mennä Afrikkaan, tai Viroon, sillä jokaiselta keitä olen afrikassa oleita tavannut, ovat puhuneet kaipaavansa sine takaisin. Eräskin Suomalainen oli asunut vuoden Keniassa ja kertoi että on pakko päästä takaisin! Noita on monia muitakin, kymmenisen tavattua henkilöä, jotka aina tavatessa jaksavat kehua Afrikkaa. Ei se mikään mahdottomuus minullekaan. Viro taasen on ihan OK. Niin paljon etelänaapurin väkeä tunnen jo vuosien ajalta, ettei edes hotelliin saa mennä, vaan pitää tulla vieraaksi silloin kun maassa käy.
Jokaisen olis hyvä opetella muistamaan, mistä lapsena haaveili, sitä unelmaa kohti tulisi pyrkiä kulkea, vain se tie vie siihen johon todella pysrki. Muistan kun Upi sanoi, haluaa muusikoksi! taisi olla 7 vuotias. En yleensäkään puhu enkä kirjoita perheen asioista, paitsi omistani, mutta tuon uskallan Upista kaikkien kuullen livauttaa. Kundi halusi muusikoksi, ja millä tiellä on, sen moni tietää, ihan oikealla tiellä!
Minusta ei tulisi muusikkoa, ei sitten tekemälläkään, vaikka joskus kuulee että rokkarilta näytän. Mutta silmissäin on kuva vuonosta, jonka rannalla on turvekammi, kota ja puinen vene. Siinä kuvassa ei näy lapsia eikä naista, mutta muutama koira, meri ja se vene. Sitä kohti minä kuljen, toivottavasti en koskaan sitä tavoita, sillä taas joutuisi tekemään uudet haaveet tai sitten lopulta joutuu sinne luostariin!!!!!
tiistai 3. elokuuta 2010
Moottoritie on kuuma baby.
Moottoritie on ollut niin kuuma baby, varsinkin viime viikkoina suorastaan kesäkatu on polttanut miestä ja naista, varsinkin jos paljain jaloin on asfaltille mennyt astumaan, tai edes astelemaan.
Moottoritie oli kuoma, silloin kun vielä maailman mieluisin tehtävä oli ajaa autolla. Enää moottoritie ei ole kuoma, välttämätön paha vain. Enemmän kuoma on metsäpolku, vaan kuuma ei enää tule metsäpoluillakaan, kun sää on viilennyt ja viilennee edelleenkin, kuumat tunteet aika ajoittain, vaan onpa se ilmoja pidellyt.
Jos laitan kirjoittaman kirjan teksteihin pisteet öön päälle, se on sillä valmis.
Mitä sitten teen? En ainakaan kirjoita toista kirjaa! Ehkä luen sitten kirjoja, joka se olisi kyllä minulta todellinen saavutus. Todennälöisemmin saan spagaatin helpommin tehtyä, kuin istuisin nokka kiinni kirjassa.
Sohvan pohjalla maaten jää maine teot tekemättä, vaan eipä ehdi tehdä pahojaankaan, eikä tule rasittaneeksi itseään liikaa. Makuuhaavoista ei ole pelkoa, hyvä kun ehtii edes kolme tuntia nukkua yhteen soittoon. Soittamaan en silti ole menossa, sillä itse nuottieni jäljet tunnen, ja lukujärjestys kertoo vastassa olevan työpäivän!
Eläke ikään on ihan liian pitkä matka, ehdin menehtyä työni ääreen ennen sitä, mutta hetkeksikään ei hellitä mieletön paine, paitsi vasta sitten kun on lippu puolitangossa.
Pitää vetää henkeä, ja muistaa puhaltaa ulos. Tule hyvähenki, älä tule pahahenki, Pialla on renki, mutta mitä renki tahtoo? Renki tahtoo niin paljon, huikata joskus, tuprutella toisinaan, läähättää ja läkähtyä, sitten olla vain joskus jouten. Jos käy kuten käy, ei sille loppu näy. Vaan jos lorulle loppu tulee, niin se on monen asian yhteenlasku eli summa, juoksee taas humma, ja vapauden kutsun kuulen, niin mä tulevan luulen.
Sitten moottoritie on taas kuuma baby, vaikka tulis vilu ja halla, liekö sitten se oikea Salla vai Malla, Kuopion rantaan liplattaa Kalla, univelkaa tienaan taas myöhään valvomalla.
Juups. Treffit tulossa, minua ei hermostuta sikä stressaa. Mietin vain, olenko yhtään valmis siihen, tai olenko lainkaan valmis yhtään mihinkään?
Jos pentuna ajattelin, etten osaa lainkaan ajatella, ja halusin oppia ajttelemaan. Filosofiaan syvennyttyäni opin ajattelemaan syvällisiä, ja kun lopulta on ajatellut kaikkea, niin huomaa: Ajattelullakin tulee olla jokin päämäärä. Päämäärätön ajattelu ei johda kuin johonkin lopputulokseen, joka ei edes välttämättä ole lopullinen tulos, vaan sen hetkinen tila.
Elämän tulisi olla lisäämistä, mutta voi se olla vähentämistäkin. Päivät ainakin vähenevät eläessä, vaikka ei päivät mihinkään vähene, joka päivä on uusi ja ihmeidenaika ei ole ohitse. Rahaa olisi hyvä saada lisättyä, tai ainakin rahavirtojen suuntaa voisi alkaa muuttamaan. valtiolla on kuulemma pohjaton kirstu, mutta minun lippaassa on sitäkin enemmän tilaa, voi helposti tuhlata monin verroin enemmän kuin valtiolla olisi varaa minulle antaa, jos saisin työttömyyskorvausta.
Mitä väliä, olenko suurituloinen vai en, ainakin olen suurempi menoinen, aina menossa jonnekin, rauhaton sielu ja siis haamu. Olikohan minua edes olemassakaan? Ainakin unenlahjani ovat aivan olemattomat ja mielessä kummittelee kauhea ajatus, kello soi jo kahden tunnin kuluttua!
Loppua ei tule, ellei sano loppu, sänkyyn tuli nyt kova hoppu ja aamulla olen taas väsyneempi kuin nukkuneen rukous. Mutta saan sentään unelmoida ja menneitä muistella, pitkin poikin luistella, kuinka kuuma onkaan ollut moottoritie baby.
Loppujen lopuksi, lopun loppu.
Moottoritie oli kuoma, silloin kun vielä maailman mieluisin tehtävä oli ajaa autolla. Enää moottoritie ei ole kuoma, välttämätön paha vain. Enemmän kuoma on metsäpolku, vaan kuuma ei enää tule metsäpoluillakaan, kun sää on viilennyt ja viilennee edelleenkin, kuumat tunteet aika ajoittain, vaan onpa se ilmoja pidellyt.
Jos laitan kirjoittaman kirjan teksteihin pisteet öön päälle, se on sillä valmis.
Mitä sitten teen? En ainakaan kirjoita toista kirjaa! Ehkä luen sitten kirjoja, joka se olisi kyllä minulta todellinen saavutus. Todennälöisemmin saan spagaatin helpommin tehtyä, kuin istuisin nokka kiinni kirjassa.
Sohvan pohjalla maaten jää maine teot tekemättä, vaan eipä ehdi tehdä pahojaankaan, eikä tule rasittaneeksi itseään liikaa. Makuuhaavoista ei ole pelkoa, hyvä kun ehtii edes kolme tuntia nukkua yhteen soittoon. Soittamaan en silti ole menossa, sillä itse nuottieni jäljet tunnen, ja lukujärjestys kertoo vastassa olevan työpäivän!
Eläke ikään on ihan liian pitkä matka, ehdin menehtyä työni ääreen ennen sitä, mutta hetkeksikään ei hellitä mieletön paine, paitsi vasta sitten kun on lippu puolitangossa.
Pitää vetää henkeä, ja muistaa puhaltaa ulos. Tule hyvähenki, älä tule pahahenki, Pialla on renki, mutta mitä renki tahtoo? Renki tahtoo niin paljon, huikata joskus, tuprutella toisinaan, läähättää ja läkähtyä, sitten olla vain joskus jouten. Jos käy kuten käy, ei sille loppu näy. Vaan jos lorulle loppu tulee, niin se on monen asian yhteenlasku eli summa, juoksee taas humma, ja vapauden kutsun kuulen, niin mä tulevan luulen.
Sitten moottoritie on taas kuuma baby, vaikka tulis vilu ja halla, liekö sitten se oikea Salla vai Malla, Kuopion rantaan liplattaa Kalla, univelkaa tienaan taas myöhään valvomalla.
Juups. Treffit tulossa, minua ei hermostuta sikä stressaa. Mietin vain, olenko yhtään valmis siihen, tai olenko lainkaan valmis yhtään mihinkään?
Jos pentuna ajattelin, etten osaa lainkaan ajatella, ja halusin oppia ajttelemaan. Filosofiaan syvennyttyäni opin ajattelemaan syvällisiä, ja kun lopulta on ajatellut kaikkea, niin huomaa: Ajattelullakin tulee olla jokin päämäärä. Päämäärätön ajattelu ei johda kuin johonkin lopputulokseen, joka ei edes välttämättä ole lopullinen tulos, vaan sen hetkinen tila.
Elämän tulisi olla lisäämistä, mutta voi se olla vähentämistäkin. Päivät ainakin vähenevät eläessä, vaikka ei päivät mihinkään vähene, joka päivä on uusi ja ihmeidenaika ei ole ohitse. Rahaa olisi hyvä saada lisättyä, tai ainakin rahavirtojen suuntaa voisi alkaa muuttamaan. valtiolla on kuulemma pohjaton kirstu, mutta minun lippaassa on sitäkin enemmän tilaa, voi helposti tuhlata monin verroin enemmän kuin valtiolla olisi varaa minulle antaa, jos saisin työttömyyskorvausta.
Mitä väliä, olenko suurituloinen vai en, ainakin olen suurempi menoinen, aina menossa jonnekin, rauhaton sielu ja siis haamu. Olikohan minua edes olemassakaan? Ainakin unenlahjani ovat aivan olemattomat ja mielessä kummittelee kauhea ajatus, kello soi jo kahden tunnin kuluttua!
Loppua ei tule, ellei sano loppu, sänkyyn tuli nyt kova hoppu ja aamulla olen taas väsyneempi kuin nukkuneen rukous. Mutta saan sentään unelmoida ja menneitä muistella, pitkin poikin luistella, kuinka kuuma onkaan ollut moottoritie baby.
Loppujen lopuksi, lopun loppu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)