Tuulten kuuntelija, onnellinen erakko, munkki nimeltä koira.

Itsestään kirjoittaminen on aika tylsää ja tympeää puuhaa. Vaikka kirjoittaisi ajatuksistaan, elämänsä tapahtumista, tapahtumisista, tapaamistaan henkilöistä jne. Voisi luulla, että itserakas, kun elämästään kirjoittaa, vaikka siinä tavallaan kirjoittaa itseään puhtaaksi, tyhjäksi, tilittää ennen kaikkea itselleen, ilman sen ihmeempää.

Tulisi kirjoittaa ihan muussa kuin minä muodossa. Siksi monesti käy mielessä, jospa piirtäisi sarjakuvan, mutta en jaksa nähdä vaivaa sellaiseen. Oikeastaan en edes voikaan, sillä työ ottaa aikansa, ammatin harjoittaminen ottaa aikansa ja huomionsa, koirat tarvitsevat oman osansa ajastani, ja jossain välissä tulisi myös jaksaa nukkua... ja kirjoittaa.

Viimeiset kolme vuotta kirjan kirjoittaminen on edistynyt lähinnä irrallisia tarinoita kirjoittaen, hyppien hömpästä luontohavaintoihin, muistoihin ja tapahtumiin, tai sitten hiukan psykologiaa, runoja, sanoituksia, riimejä, muotoilua, filosofiaa. Taiteilija Karttusen kohunäyttelyn jälkeisen puolustamisen jälkeen on jäänyt julkinen kirjoittelu vähään. Mieleen tulee ainoastaan Heinäsirkan puolesta kirjoitettu hesarin -palstoille, silloin kun se linnankutsut ja asuun liittyvää arvostelua, joten pitihän " Heinistä " puolustaa... kuten Eekiä, Juicea, Äkkijyrkkää:kin, vaan muuten aika hissukseen olen ollut. Ihan hyvä kai niin? On jäänyt enemmän aikaa jelpata ihmisiä käytännössä, joka päiväisessä elämässä, potkia persauksille tai tsempata muuten jotta purjeisiin tulee uusia tuulia. Samalla on tullut uusia tuttavia, tullut kuultua satoja tarinoita ja elämäntapahtumia nähtyä, ja uusia tuttavia on tullut hyvin monia, viimeisen kolmen vuoden aikana.

Kirjoittaminen on siis jäänyt vähiin, lyhyiin pätkiin jostain joka ei liity mihinkään, tai liittyy johonkin vailla yhdistävää sidettä.

Voisi sanoa, asia on hautunut alitajunnassa, tai nukkunut koiranunta.
Sitten vain palaset asettuivat paikoilleen, ja siitä on helppo jatkaa.

Omassa elämässäni on taas tullut uusi jakso. Sosiaalinen kanssakäyminen on kevään 2010 jälkeen vähentynyt huomattavasti vaikkapa talveen, tai edelliseen vuoteen. Joku on tunnin itsekseen, tai vaikka pari päivää, hengähtääkseen... minulla hengähdystauko voi olla vuoden tai useamman, sen kyllä niin moni tietää. " Missäs olet ollut kun ei olla nähty vuosiin? ", tai kuten eräs nuoruudenajan tuttu vasta syksyllä sanoi kaupassa kohdattuamme: " Ei olla nähty tällä vuosituhannella. Mitäs hommaat nykyään? "

Jos vuosi 2009 olikin super -sosiaalinen kaikin puolin, kuluva vuosi on sen vastakohta lähes. Nykyisin vietän vapaa-ajastani 98% koirien seurassa. Kaikesta yhdessä olemisestamme kuluu jotakuinkin 70% ulkoillen metsissä, purojen varsilla, niityillä, kalloilla. Voi siis liioittelematta sanoa olevansa erakko.

Olen aika onnellinen, erakoksi, ja muutenkin. Tuhlattuani kolme omaisuutta, kassan nyt neljännen. Kai tuhlatakseni sen sitten aikanaan johonkin. Who knows.

----------------------------------------------------------------------------------

Aiempia raapustuksia, yhä niin paikkaansa pitäviä.

Omassa elämässäni Suurin Opettaja on ollut itse elämä, kaikkine kokemuksineen. Elämä on viskellyt pientä kulkijaa kuin kaarnalaivaa aalloilla. Välillä on pohjalla käyty, karikoita koluttu, kivillä käyty, kontattukin kyllä, mutta kuin korkki kohottu taas pinnalle. Elämä on ollut kova koulu, mutta onnekas olen ollut, ja Onnetar on antanut edestä ja takaa Onnettaren ottolapselle, niin iloja kuin suruja, suonut myös monia kullanmuruja.

Oikeastaan olen onnellinen elämästäni, kiitollinen Onnettarelle, sillä kun tänne jouduin syntymään, hullumminkin olisi asiat saattaneet mennä. Vaikka en säästynyt aina pahalta, en säästynyt hyvältäkään, joka synnytti elämänilon syntisen sieluun.

Taiteeseeni eniten vaikuttaneet henkilöt ovat olleet Juice Leskinen, Yrjö Kokko, Pelle Miljoona, Pentti Saarikoski, Repe Helismaa, Veikko Lavi, Kai Fredriksson, Musashi, Bob Marley, joiden vaikutus ei ole yltänyt vain taiteeseeni ( kuvataide, kirjoittaminen, musiikki ) vaan ovat myös vaikuttaneet maailmankatsomukseeni. Ilman heidän vaikutustaan en olisi se minä joka minusta elämän muovaamana tuli. Jotain ovat minuun jättäneet myös M.A.N ja moni muukin. Heistä monen olen ilokseni saanut tavata, tai ainakin heidän tuotantoonsa saanut tutustua. Muutun edelleenkin, olen kuin sieni, joka imee vaikutteita ympäristöstään. Sopeutumiskyky on ollutkin ihmiskunnan selviytymisen tärkeinpiä tekijöitä... mukailee tai myötäilee, kumartelematta. Parempi olla kuin ruohonkorsi, joka myötäilee tuulessa... joskus sekin painuu maata vasten kun Tuuli puhaltaa kovaa, mutta nousee taas ylös puhurin mentyä. Kova korsi katkeaisi Tuulen voimasta, joten parempi olla pehmeä kuin kova, veden kaltainen, eikä tarvitse arvata... taolainen olen, sopeutuvainen ihminen, voin usein antaa periksi ja taipua, enkä edes yritä olla kova, jollainen voisi hajota ja särkyä. Musashi opetti aikanaan perusasiat, niitä seuraten oivaltaa kyllä, vesi on pehmeä, mutta jos padot murtuvat... kaikki tietävät millaisia siitä seuraa, sillä tiedämme mitä tsunami teki ja näytti todeksi, mitä pehmeä vesi tekee, kun se muuttuu kovaksi.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Elämänhalua

Elää haluan elämää, en halua elämää elää eilistä enää ensinkään. Elämänhalua ehdotonta ehdoitta elän ja haluan eteenpäin elämää elämässä elää.

Kunpa jaksaisin huomiseen, toivottavasti huominen ei tule vielä pitkään aikaan.

* * * * *

Katson metsää, jossa puut erottuvat taivasta vasten tummina siluetteina. Puiden takana taivas on kirkas ja kuulas. Vaikka aurinkoa ei näy, tiedän sen paistavan jossakin.
Mieleen nousee ajatus, nuo tummina siluetteina näkyvät puut ovat kuin ihmiset, hahmot, mutta niiden takaalta kirkkaana hohtava taivas on kuin maailmankaikkeus, totuus, tai Jumala. Tummat hahmot saattavat peittää varjoillaan elämää, mutta elämää ne eivät estä, totuus on jossain kaiken takana, vaikka sitä ei katsoja huomaisikaan. On tärkeämpää oivaltaa, kuin jäädä oivaltamatta.

Vaikka pimeä peittäisi maan, aina valo pimeän voittaa. Jos pimeys lisääntyy, kukaan ei näe mitään ja entistä vähemmän näkee mitä pimeämpää on. Kun valoisuus lisääntyy, me näemme entistä enemmän, vaikka kuinka valoisammaksi kävisi, näemme aina sitä paremmin. Se voisi olla intiaanien viisautta, ja ehkä se sitä onkin. Jos valoa on " liikaa ", sokaistut ja alat näkemään näkyjä, kuin shamaani. Valon sokaisemakin näkee enemmän kuin pimeässä oleva. Tästä tiedän, Valo voittaa Pimeyden, eikä pahuus Hyvyyttä kumoa.

Olen intiaani, olen viikinki, olen taolaistunut, Tuulien kuuntelija. Kuinka Tuuli tuo ajatuksia, avaa silmiä, sulkee suun, työntää eteenpäin kulkuria kulkemaan tai Tuuli seisauttaa, sanattomaksi saattaa, selättää skandinaavin sukkelan sanavalmiin supisuomalaisen suppusuuksi sysien soutajaksi, syksystä suveen, saattaa sateeseen, sotkee sävelet, sitten selkeeksi seesteyttää sirpaleisen sielun.

Minä jo tiedän, millaista on elää Suomessa... ei laaksoa ei kukkulaa, jolla en olisi vieras omassa maassani. Liian erilainen Suomalaiseksi, täysin tavallinen tasamaan tallaaja, orpona vaan ei orjana. Omantien kulkija, eikä tie ole leveä tai lavea, jo poluksi muuttunut. Vain yksi pisara suuressa meressä, sitä minä olen. Kauempaa katsottuna minua ei ole ollenkaan, niin pieni, vain näkymätön olen. Elämä opetti monia asioita todeksi, joista tärkein lienee vanha intiaanien viisaus:

Me puhumme niin vähän, koska ymmärrämme niin paljon. Siihen minulla on vielä matkaa, mutta saavutan sanoattomuutta, sittenkin.

Jos olisin uskovainen, olisin huono kristitty. Mutta en ole buddhalainenkaan, siihenkin olisin aivan liian laiska, mutta uskon minä johonkin: Paha saa palkkansa, niin hyväkin saa palkkansa, mieluummin taivun hyvyytee ja niin päästin irti pahasta.

Niin minusta tuli pikkulintu, joka lentelee oksalta toiselle ja laulaa Taivasalla. Selibaatin alettuani hylkäsin naisten perässä juoksentelut, oloni tuli niin kevyeksi, että lensin enää vain Tuulen mukana, kunnes taas tapasin Musashin kirjoitukset, oivalsin sanat, ymmärsin ytimen, en tiedä valaistuinko, mutta Taolaistuin ja onni on seurannut onnettomuuksia. Niinpä enää vain istun hiljaa aloillani, onnellisena hymyillen, puhumiset jätin muille ja odotan enää vain huomista päivää, jolloin saan kohdata rakkaimpani. Mutta tänään toivon, ettei huominen tulisi vielä pitkään aikaan ja elän elämääni hetki kerrallaan, mitäpä muuta voisikaan mieliä.

Mutta milloin minusta tuli intiaani? Silloin kun synnyin, olen ollut intiaani aina, vaikka aina sitä en ole tiennytkään, tai olen vain kieltänyt sen.
Seksistä pidättäyminen teki minusta sukupuolettoman olennon, neutraalin. En ole homo, en bi, en edes hetero, vaan neutri. Jos alkaisin seksiin, olisin hetero, siitä ei ole epäilystäkään. Casanovan jälkeläinen, kuten jokainen terve kunnon mies... naiset kiinnostaa, vaikka ei koskisi, mutta aina mielellään heitä sentään katselee. Tikanpojankin luonto ajaa puuhun, minut se vain tipautti puusta ja niinpä otin asiasta opiksenin. Nostin riman taivaaseen ja se samalla usein tietää yksin eloa, voin siten laulaa veljeni Bob Marley:n laulua helpottuneena: No woman no cry.

Selibaatin lopetettuani huomasin taas sen saman tiedetyn seikan todeksi: Huolet vanhentavat ihmisen. Niinpä luovuin ajatuksesta hankkia perhettä tai edes vaimoa, ja kas taas huomasin huolieni menneen ja niin nuorenin taas jotta kasvoistakin sen näkee. Niinhän sitä sanotaan, harvoin ihmiset elävät satavuotiaiksi, mutta silti kokevat tuhannen vuoden surut. Helppo on todeksi uskoa, kun sen omassa elämässään on oikeaksi todennut.

Selibaatti oli silti arvokas kokemus, ja mikäs elämässä tärkeämpää olisikaan kuin kokea kokemuksia. Virheistään vain ei tule suuttua, vaan ottaa opikseen. Samalla opin, Onni ja onnellisuus koostuu noin seitsämästä asiasta. On helppoa olla onnellinen ihminen, kun tietää mitä haluaa, tietää mitä ei halua.

Koska kuolen, haluan sanoa sitä ennen: Rakastan elämää. Pidän mukavista ihmisistä. Tykkään ilosta, naurusta, hiljaisuudesta, luonnon rauhasta, kaupunkien hälinästä, kylmästä talvesta, kevään lämmöstä, yöstä ja päivän valosta.

En halua menettää hetkeäkään elämästä, siksi valvon paljon, nukun vähän, haluan nähdä ja paljon näinkin, vain vähän pystyin vaikuttamaan, mutta opin todeksi vanhan viisauden: Väistämätön toteutuu. Se on sekä Taolaisuutta, että intiaanien viisautta, mutta myös maalaisjärkeä.

Oikeastaan on ihmeellistä, kuinka yhä yli 4000 vuotta sitten kirjoitetut viisaudet, elämän huomiot, yhä pitävät paikkaansa. Paljon on maailma muuttunut vuosisadoissa, mutta ihminen ei ole tullut juuri sen kummemmaksi vuosituhansissakaan. Sen ymmärtäminen hätkähdyttää! Milloin saapuu Rakkaus? Missä piilee Viisaus?

Kuljen Taivasalla, sellaiseksi minä hiljaa muutuin. Vilkkaasta tuli levollinen, kiivaasta lempeä, kipinöistä syttyi palo, joka ruokkii elämänhalun tulta. Ei kanaa ole vielä kynitty, vaikka höyheniään pikkulintu pörhistelee, se ei käy kuolinkamppailuaan, vaan lämmittelee seuraavaa lentoaan varten. Niinpä ryhdyin luojaksi, luojan hommiin, kuvataiteilijaksi, muotoilijaksi, säveltäjäksi ja lopulta sanoittamaan ryhdyin. Sitähän ihmisen tulee tehdä johon luontevimmin soveltuu, vaikka pitäähän muutakin tehdä, sellaista johon joutuu opettelemaan, muuten ei opi, eikä sellainen elämä antaisi juuri milloinkaan mitään uutta.

En halua enää syntyä uudelleen, en edes muuttua enkeliksi, levottomana haamuna liihottaminen käy hyvin työstä, ja mieluusti nukun vain pois kuten kynttilä palaa loppuun. Se on luonnollista.

Kun kaikki on jo opittu, kaikki on nähty tai ainakin koettu, mitä jäi jäljelle? Jäljelle jäi elämä, josta osaa nauttia iloiten, riemusta kiljumatta. Ei enää typeriä virheitä, ei enää sinisilmäisiä erheitä, vaan valmiiksi katettu pöytä, joka antaa eväät nähdä tulevaan, katsoa asioiden edelle ja ymmärtää niiden taakse. Niinhän taolainen oppi kuuluu: Näe suuret asiat, tee pieniä tekoja. Samaa opetti Musashi: Havaite näkymättömät.

Usein, hyvin usein, kysytään, mistä olen kotoisin? Kotoisin olen Helsingistä, vaikka sitä on kuulema vaikea uskoa... liian mukava luonteinen stadilaiseksi? Usein myös kysytään, puhutteko Suomea? Minua kai pidetään Virolaisena ulkonäköni, tai hiusteni vuoksi, tai kuten eräs Afrikkalaisperäinen tuttuni sanoi: Luulin sua Venäläiseksi! Johtuu kai nahkatakista? Njaa... hän sanoikin, like little-birda [ lidll böödah ]. Aata ei muut olekaan " nimen " perään liittäneetkään. No, pikkulintu tulee Suomesta, sillä Suomessa olen minä syntynyt, eikä millään muulla maailmankielillä pikkulintua kuvata sanalla pikkulintu, muilla kielillä pikkulinnut ovat toisenlaisilla sanoilla kuvatut. Little-bird, tai little-birda, pikkulintu tulee Suomesta, made in Finland.

Muistan erään ensimmäisen kosketukseni Itämaisiin vanhoihin viisauksiin, se tapahtui kauan sitten, silloin kun en ollut kuullutkaan käsitteestä Zen.

Oli postikortti, jossa Kiinalaiseksi mieheksi kuvattu mies istui kädet puuhkassa ja jalat ristissä. Ihmettelin, jotta onpa kummallinen kortti. Kortissa kuitenkin luki teksti, joka ei tuolloin vielä avautunut, mutta avautui myöhemmin kirkaana kuin salama taivaalla.
Kortissa luki: " Kun viisaalla on hänen synkät hetkensä "

Koetin silmin nähdä piiretyn kasvojen ilmeestä synkkyyden, mutta en nähnyt enkä löytänyt tekstille mitään selitystä, en edes kasvoistaan, vain perusilmeellä olevat kasvot, vailla synkkää, vihaista, masentunutta tai pettynyttä ilmettä. Se jäi kummastuttamaan, mutta ostin kortin, koska se oli jollain tapaa eksoottinen ja viehättävä.

Vasta myöhemmin, yli 10 vuoden kuluttua, taolaisuuteen tutustuttuani, kun Zen oli tullut tutuksi, Buddhalaisuus ja Shintolaisuus myös tutummiksi, ymmärsin kortin sanoman.
Kortti itse oli jo kulkenut povitaskussa tiensä päähän, se oli ollut Tao Te Ching -kirjani kirjanmerkkinä vuosia ja kulkenut mukanani kaikilla niillä matkoilla, joilla oli mukanani kulkenut myös Laotsen kirjoittama teos, kun koin elämäni oppikoulussa suuret pettymykset, onnet ja seikkailuni, joista puhutaan hys hys, eli eipä puhuta sen kummemmin.Kuten joskus kauan sitten kirjoitin... elän kuin intiaani. Kun kuolen, ei jälkeäkään jää kuin olisin ollut olemassakaan, ehkä minua ei ollutkaan. Tänään sen ymmärrän, vaikka aiemmin luulin jotain muuta, ymmärsin sen kuitenkin ja niin olkoon.

Koin siis valaistumisen, korttihan kuvasi sanomaa ja suurta oppia, teoton toiminta, sanaton puhe. Kun oikein Suomeksi sanoen vituttaa, tai tuntee olevansa pelkkä narri, tai muuten joutunut pilkatuksi, moni tekee virheen: Lyö, tai suuttuu ja toimii kuin mielipuoli, ajattelematta mitä tekee. Viisas ei tee mitään, vaan antaa ensin ajan kulua, pohtii rauhassa, vailla kiivautta, odottaa kunnes mielen myllerrys lakkaa, lauhtuu ensin, sanoo vasta sitten jos enää on sanottavaa, tekee vasta sitten jos on tehtävää, vastaa saamaansa oikealla tavalla, tai ei viitsi edes vastata, ei sanoilla, ei toimillaan, se on viisautta, ja siitä erottaa viisaan muista, olipa saamansa nöyryytys, mitätöinti, saamansa kohtelu kuinka ivallista tahansa ollutkaan.

Olipa viisas kuinka mitättömään asemaan osoitettu, hän ei suutu, ei näytä kuinka sattuu, vaikka hänelle osoitettu osa olisi kuinka pieni tahansa. Typerä ottaa nokkiinsa, mutta typerät yleensä niin tekevätkin. Viisaampi vain väistää, siksi hän on viisaampi, kun ymmärtää äänettä ottaa opiksi ottaneena ja kulkee vain pois, tehtyään itsensä tarpeettomaksi, ilman että hänelle sitä tarvitsee ääneen sanoa.

Koettuaan kaiken, annettuaan kaiken, saatuaan kaiken, on tullut aika lähetä joelle. Menen kalaan ottamatta onkea mukaani. Silmät tyhjinä ja sameina, sydän täynnä toivoa ja rakkautta, ehkä vielä löytyy paikka minullekin, sanojen sijasta tulee joku ja halaa, mitäpä mies muuta toivoisikaan, tulisi rakastetuksi sellaisena kuin on, sellaiselle joka ei turhia lupaa vaan ottaa ja korjaa pois viereksimästä.

Minusta ei ole toiseksi mieheksi kenellekään. En tiedä onko minusta ensimmäiseksikään, mutta jos en ensimmäinen ole, en minä toiseksikaan sovellu, se on se ylpeys. Nöyrälläkin on ylpeytensä, ja arvonsa, kuten sydämelläkin on tunteensa. Mieluummin siis pieni suuri mies, kuin suuri pieni mies, mieluummin nöyrä kuin narri, mieluummin rinnalla kuin sivuun tuupattu. Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti, kolmas pyörä on liikaa, sellaiseksi oman arvon tuntevansa on sopimaton.
Sen sijaan löysin yhden uskollisen, joku rakastaa minua: Kirjoitusvirheet rakastavat minua, vedän puoleeni niitä magneetin tavoin, muut vain pitävät tai eivät pidä, mutta löysin kuin löysinkin luostarin jonne saa ottaa koirat mukaan, ja niin löytyi paikka tällekin mieheksi kasvaneelle.

Me kolme hyvää poikaa menemme joelle, ongimme onkimatta, laittaen kuin kunnon satu laukun naulaan ja niin päätyi speissi tää, se vain jälkeen jää. Kuka oli minun oikea nimeni? En enää muista, tuuli sen vei, linnun laulussa sen saattaa kuulla, mutta ei niin tärkeää, joutavaa ja jouti pois Tuuli viedä turhan, mikä lie ollut, vai oliko tuota ollutkaan. Niin kaikki palasi ennalleen, kuin mitään ei olisi ollutkaan.

Toteutukoot teidän muiden kaikki hyvät toiveet, kaikki voi joskus todeksi tulla, elämä on joskus satu joka saa onnellisen päätöksen.

Palaan sinne mistä tulin, enkä jätä jälkeeni elämää, mutta en ainakaan jätä jälkeeni kuolemaa ja lopulta on kuin en olisi koskaan täällä ollutkaan, sen määrää KohtalonLaki, ja niin elämä jatkuu. Se oli Elämän manifesti.

* * * * * * *

Forever young, free and happy.

-----------------------------------------------------------

Suosikkilainaus:

" On helppoa olla samaa mieltä. On helppoa olla mieletön, vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön "

Juice Leskinen ( 19.02 1950 - 24.11 2006 )

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Juu, ja aina tulee muistaa: useimmat näkevät, vaikka ovat kuin sokeat. Tuon olen myös itsestäni havainnut ja monestikin menettänyt paljon kaunista, pysyvää ja kestävää, väärillä valinnoillani. En kiellä sitä. Olkoot se sitten tyhmyyttä, tai ainoastaan taitamattomuutta.

Huonossakin repussa voi olla hyvät eväät, tai kaunis saattaa olla sisältään pilaantunut, joten jos joku ihmistä harhaan johtaa... se on usein omat silmät, sen on muotoilija huomannut muotoillessaan ja lankeaa itsekin toisinaan samaan sokeuteen, joskus jopa tieten tahtoen täysin tahallaan... sillä elämän pienistä iloista tulee myös ymmärtää nauttia.
Aika ei palaa, eikä menetetyt tilaisuudet toistu.

Elämä on

Viljelin tuota elämän määritelmää aika ahkerasti joitakin vuosia, ja yllättäen kuulin itse ohikulkiessani tuota lausahdusta käytettävän. Mies ja nainen tupakalla kapakan edessä jonka ohi kuljin kauppaan mennessäni kun nainen vastaukseksi miehensä murinalle vastasi: Elämä on.

Eilen tapasin myös erään neidon, joka oli menossa kaljalle. En minä kritisoi kenenkään juomisia, jos se tekee heidät onnellisisksi, juokoot vain. Tosin tiefän tuon tietyn naisen inhoavan itseään kun ei pysty voittamaan kiusausta... joten siksi hiukan huolestuneena kysyin, oletko tuonne menossa, kun osoitin kapakan ovea. Vaihtoehtoja on aivan varmasti, mutta vaikka sen jokainen itsekin tietää, se ei aina riitä. Jonkun muun täytyy muistuttaa, että muitakin tapoja on, eikä toimia urautuneesti jollakin tietyllä tavalla, varsinkin jos opittu tapa ei johda onnellisuuteen.

Se on vähän kuin siivoamista. Kun on oikein paljon siivottavaa, ei meinaisi jaksaa aloittaa. Kuitenkin kun alkaa tuumasta toimeen, jo tunnin päästä on aivan ihmeellisen paljon saanut aikaiseksi ja siitähän se hyvä mieli itselleen tulee.

Oikeastaan kaikki ihmisten huolet ja ongelmat ovat verrattavissa siivoamiseen ja sen aloittamisen vaikeuteen. Alku on aina hankalaa, mutta ei se aina ole hankalaa, vaikka useimmiten se olisi hiukan kuin tervan juonti.

Joku tahtoo laihtua, joku tahtoo saavuttaa jotain, tai tehdä saavutuksia itse, vaikka kokemisesta ja kokemuksista siinä kuitenkin on oikeastaan kyse.
Helppoa mutta niin vaikeaa. Jossain luki, jos haluat kohottaa painoasi, syö enemmän. Ärsyttävän typerän yksinkertaista! On se, ja paljon halvempaa kuin painonlisäysvalmisteiden ostaminen.

Jos minä jotain tahtoisin enää mieluiten tehdä, on se käveleminen. Mieluisinta puuhaa on kävellä koirien kanssa tunteja pitkiä lenkkejä, mennä jonnekin ja vain kävellä sitten sieltä pois.

Käärme paratiisissä?

Mistä johtuu se käärme paratiisissä lausahdus raamatussanne? Onko se johtuvaa vain siitä, että raamatun kirjoitti mies eikä nainen? Ei raamattua varmaan nainen kirjoittanut, miehen kirjoittama se oli, eikä minkään jumalankaan kirjoittama ainakaan. Onko sellaista kukaan edes väittänytkään? Ei ole.

Mietin

Mietin, mietin, mietin... ja päädyin tulokseen: Ei ole aikaa eikä rahaa turhaan tuhlattavana.

Niin se vain on... Kerran menetetty on ikisesti mennyt. Aivan sama, onko kyseessä puu joka on kaadettu, ei sitä enää pystyyn saa vaikka kaataminen kaduttaisi. Sama koskee rahaa, joka on tuhlattu, se on tuhlattu. Turha alkaa uikuttamaan ja jäädä suremaan, sillä virheistään tulee ottaa opikseen, eikä pidä suuttua.

Aina voi parantaa tapansa, eli opetella uusille tavoille,alkaa toimimaan toisin, tai edes alkaa ajattelemaan toisin. Onhan se kuienkin niin, ettämiten ihminen ajattelee, siten myös toimii. Siispä aina teot ovat merkittävämmät kuin sanat... mutta ajatukset ovat kaikkein tärkeimmät. Jos ei ajatuksiaan hallitse, kuinka voisi hallita elämäänsä, toimiaan, sanojaan, ja siten tulee sanottua jotain jota ehkä joutuu katumaan jälkeenpäin, tai joutuu harmittelemaan tekojaan, tai tekemättä jättämisiä, tai sanomatta jättämisiään.

Aika ei palaa, ei palaa ei. Kuinka käytät sinulle annetun ajan?