Mietin, mietin, mietin... ja päädyin tulokseen: Ei ole aikaa eikä rahaa turhaan tuhlattavana.
Niin se vain on... Kerran menetetty on ikisesti mennyt. Aivan sama, onko kyseessä puu joka on kaadettu, ei sitä enää pystyyn saa vaikka kaataminen kaduttaisi. Sama koskee rahaa, joka on tuhlattu, se on tuhlattu. Turha alkaa uikuttamaan ja jäädä suremaan, sillä virheistään tulee ottaa opikseen, eikä pidä suuttua.
Aina voi parantaa tapansa, eli opetella uusille tavoille,alkaa toimimaan toisin, tai edes alkaa ajattelemaan toisin. Onhan se kuienkin niin, ettämiten ihminen ajattelee, siten myös toimii. Siispä aina teot ovat merkittävämmät kuin sanat... mutta ajatukset ovat kaikkein tärkeimmät. Jos ei ajatuksiaan hallitse, kuinka voisi hallita elämäänsä, toimiaan, sanojaan, ja siten tulee sanottua jotain jota ehkä joutuu katumaan jälkeenpäin, tai joutuu harmittelemaan tekojaan, tai tekemättä jättämisiä, tai sanomatta jättämisiään.
Aika ei palaa, ei palaa ei. Kuinka käytät sinulle annetun ajan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti